Menu
Varainkeruusta puhuttaessa tulee usein mieleen ala-aste ja luokkaretki (tai leirikoulu). Leirikoulu voidaan pitää jopa ulkomailla, kunhan rahaa saadaan kassaan tarpeeksi. Myös urheilujoukkueet keräävät rahaa päästäkseen kisaamaan kauemmas, tai saadakseen uutta välineistöä harjoituksiin. Kyläyhdistys saattaa haaveilla omasta grillikatoksesta tai kokoontumistilasta, ja kerää siihen rahaa talkoovoimin. Ehkä kyseessä onkin löytökissojen tilojen perusparannus, minkä paikallinen kissanystävien kerho on ottanut sydämenasiakseen?
Tarpeita ja tilanteita on monia. Lue lisää siitä, miten varainkeruu voidaan toteuttaa, ja mitkä tuotteet sopivat erityisen hyvin ryhmän tai yhdistyksen kassan kasvattamiseen.
Jokaisen leirikoulua suunnittelevan koululuokan kannattaa muistaa, että jokaisella oppilaalla on oikein maksuttomaan opetukseen, eli oppilaan perheen ei tarvitse osallistua varainkeruuseen. Tästä huolimatta oppilaalla on oikein osallistua yhteisin varoin kerätyillä rahoilla järjestettävään leirikouluun.
Kaikki asiat on sovittava kirjallisesti oppilaiden huoltajien kanssa. Koulun tehtävä ei ole hoitaa varainkeruuta, vaan siihen on valittava vastuuhenkilöt huoltajien joukosta. Opettajaa tulee kuitenkin informoida kassan karttumisesta, ja opettajalla pitää olla käyttöoikeus keräysvarojen säilytykseen tarkoitettuun tiliin. Kunnan kirjanpitoon on syytä ilmoittaa, kuka huoltajista on vastuussa tilin hoitamisesta, jotta kunta voisi tarvittaessa viedä asian oikeuteen.
On lukuisia tapoja sille, miten seura, luokka tai yhdistys voi kerätä varoja yhteisiin tavoitteisiin. Yksi on hankkia ryhmälle oma pöytä joltain itsepalvelukirpputorilta, ja kerätä sinne tavaralahjoituksia ryhmäläisiltä ja heidän läheisiltään. Itsepalvelukirpputorien pöytävuokrat tosin ovat noin 20–50 euroa viikko, joten viivan alle ei välttämättä jää paljoakaan. Toisaalta, itsepalvelukirpputoria voi sponsoroida ryhmää ilmaisella myyntipöydällä. Itsepalvelukirpputori vaatii toki aika paljon työtä. Tuotteet pitää hinnoitella yksitellen, ja pöytä siivota kerran päivässä. Edes muotivaatteet eivät mene kaupaksi, jos pöytä on sotkuinen.
Toinen idea on järjestää jokin tapahtuma. Koulussa voidaan järjestää (huoltajien, ei koulun toimesta) disco. Kyläyhdistys voi järjestää nuotiotapahtuman, missä myydään makkaraa. Ehkä paikallinen kuljetusalan yrittäjä tarjoaa linja-auton päiväksi käyttöön, ja seura voi järjestää maksullisen kotiseuturetken tai vaikka maksullisen kyydityksen lähimpään Ikeaan? Urheiluseura voi järjestää vaikkapa urheilunäytöksen. Jos itse näytös on ilmainen, voidaan paikan päällä tienata talutusratsastuksen, onginnan, arpajaisten ja kahvin myynnin avulla. On hyvä muistaa, että arpajaisten järjestämistä koskee arpajaislaki, minkä tiimoilta kannattaa olla yhteydessä paikalliseen poliisilaitokseen.
Kolmas tapa on velvoittaa ryhmän jäsenet tekemään töitä hankkeen eteen. Joulun alla kauppakeskuksissa tarvitaan pakettien paketoijia. Muotivaatteet ja lelut kaipaavat kaunista pakettia, mistä maksetaan yleensä omantunnon mukaan. Taloyhtiöt voivat olla valmiit maksamaan koululaisille pientä palkkaa pihan haravoinnista. Naapureille ja tuttaville voidaan tarjota kotisiivousta tai koiran ulkoiluttamista. Tuotantoyhtiöt maksavat pientä korvausta tv-sarjojensa avustajille. Pennissä on miljoonan alku – mitä jos luokka lähtisi lauantaiaamuna keräämään pulloja kylältä?
Hyvin suosittu tapa kerätä rahaa yhdistyksen toimintaan on myydä tuotteita ylihintaan. Tuotteet voivat olla makeisia, adventtikalentereita, sukkia, käsisaippuoita, pipoja tai vaikkapa jalkakylpysuolaa. Esimerkiksi Turvatalkoot tuotteilla varainhankinta onnistuu helposti, sillä varainhankinta tapahtuu ilman riskiä.
Normaalitilanteessa yhdistyksen on hankittava sopivaksi arvioitu määrä karkkeja tai kalentereita omilla rahoillaan. Jos karamellit eivät menekään kaupaksi, on raha ollut hukkaan heitettyä. Kuvaston avulla tuotteet voi tilata ja toimittaa asiakkaalle vasta, kun tämä on tehnyt ostopäätöksen ja maksanut tuotteen. Hävikkiä ei siis pääse syntymään.
Turvatalkoot-tuotteet ovat heijastavia ja muodikkaita pipoja, kaulahuiveja ja muita asusteita, joille on käyttöä jokaisessa suomalaisessa taloudessa. Tuotteita ei tarvitse ostaa varastoon, joten hävikiltä vältytään täysin. Tuotteet on helppo saada kaupaksi, sillä niiden hinnat ovat vain 10–25 euroa. Jokainen myyty tuote tarkoittaa 3–5 euron palkkiota. Jos 20 oppilasta saa jokainen myytyä viisi tuotetta, joista seuraa vitosen palkkio per tuote, kertyy kassaan 500 euroa. Trendikkäiden ja aina yhtä tarpeellisten pipojen myyminen on tuottoisampaa kuin niiden iänikuisten tuulomaantorttujen kaupittelu toisille äideille. Myyntitulot ovat verottomia, jos yhdistys on yleishyödyllinen yhteisö (esimerkiksi kyläyhdistys), mikä ei maksa toimintaan osallistuneille osinkoa tai voitto-osuuksia.
Kannattaa kysäistä paikallisilta yrityksiltä, olisivatko ne valmiita sponsoroimaan hanketta. Vastineeksi yritykselle on luvattava mainostilaa esimerkiksi urheilujoukkueen paidassa tai kyläyhdistykselle rakennettavan talon seinässä.